Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Sen sukukieliä ovat viro, jota suomalaisen on melko helppo ymmärtää, ja unkari, jota suomalainen ei opiskelematta ymmärrä. Ruotsissa on paljon suomenkielisiä siirtolaisia tai heidän jälkeläisiään, jotka puhuvat tai ainakin ymmärtävät suomea.
Suomessa on kaksi virallista kieltä: suomi ja ruotsi. Suurin osa suomalaisista puhuu äidinkielenään suomea, mutta noin viisi prosenttia puhuu ruotsia. Kolmas perinteinen kieli Suomen alueella on saame, jota puhuu äidinkielenään alle 2000 suomalaista. Myös saame on virallinen kieli, mutta ei koko maassa, vaan neljässä kunnassa Pohjois-Suomessa. Suomessa 4000 - 5000 ihmistä käyttää äidinkielenään viittomakieltä.
Koska sekä suomi että ruotsi ovat virallisia kieliä, koulussa opiskellaan molempia kieliä. Yleensä ainakin koulutetut suomenkieliset puhuvat ruotsia ja melkein kaikki ruotsinkieliset puhuvat suomea. Ruotsin kielen pakollinen opiskelu on asia, jota jotkut vastustavat. Ruotsin kielen asemaa pidetään yllä, yleisradion tv-kanavilla on paljon ruotsinkielistä ohjelmaa ja lisäksi on ruotsinkieliset radiokanavat. Kaksikielisyys näkyy myös esimerkiksi julkisten rakennusten nimissä ja katukylteissä. Kaksikielisissä kunnissa ne ovat molemmilla kielillä. Ensimmäinen nimi on sillä kielellä, jonka puhujat ovat enemmistönä.
Ahvenanmaalla pääkieli on ruotsi, samoin koko kulttuuri on enemmän ruotsalaista kuin suomalaista. Muuten ruotsi on enemmistönä tai sitä puhutaan lähinnä rannikkokunnissa ja -kaupungeissa.
Koska maailmassa suomen puhujia on vähän ja kieli on erityislaatuinen, suomalaisessa koulussa on tärkeää opettaa vieraita kieliä. Suomalaiset, varsinkin vanhemmat, ovat usein ujoja puhumaan osaamaansa vierasta kieltä. Syynä pidetään sitä, että opetuksessa on painotettu kieliopin täydellistä osaamista. Englanti on useimmiten ensimmäinen vieras kieli, mutta monet vanhemmat suomalaiset ovat opiskelleet saksaa niinsanottuna pitkänä kielenä. Toisena vieraana kielenä opiskellaan usein ranskaa, venäjää tai ehkä espanjaa.
Kirjakieli on kirjoitettua kieltä, yleiskieli on puhuttua kirjakieltä. Murre on alueellinen kielimuoto, mutta myös jollakin yhteen kuuluvalla ryhmällä (ammatti, harrastus, urheilijat) voi olla oma murre. Paikallismurteiden suosio on lisääntynyt viime aikoina. Moni haluaa puhua ja kuulla omaa kotimurrettaan eikä murteen puhumista enää hävetä.