PUHEKULTTUURI
Suomalaiset itsekin ajattelevat, että puhumme vähän ja että puhekulttuurimme on rauhallista. Suomessa hiljaisuus on osa viestintää. On kulttuureja, joissa on tärkeää puhua paljon ja kovalla äänellä. Suomessa arvostetaan oman puhevuoron odottamista ja kuuntelemista. Haluamme myös ajatella, että suomalaiset tarkoittavat, mitä sanovat. Suomessa arvostetaan rehellisyyttä ja suoraa puhetta. Toisaalta kohteliaisuutta voi osoittaa puhumalla epäsuorasti.
Keskustelussa puheenvuoro on eri puhujalla vuoronperään. Kuuntelija ei juuri kommentoi sanallisesti, vaan katseella tai liikkeellä tms. osoittaa seuraavansa puhetta. Myös isolle ryhmälle puhuvaa ei yleensä helposti keskeytetä tai häiritä. Puhujan keskeyttäminen, päälle puhuminen, on merkki siitä, että kuuntelija haluaa puheenvuoron itselleen. Vieraiden ihmisten keskusteluun osallistuminen ei ole normaalia.
Tauko keskustelussa tai hiljaisuus ei ole suomalaiselle ahdistavaa. Isompikin ryhmä voi olla yhdessä hiljaa, vaikka kaikki ovat tyytyväisiä ja iloisia. Hiljaisuus voi olla myös yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden merkki, ei ole pakko puhua. Jos vieraat ihmiset ovat lähellä toisiaan bussissa, hississä tms., hiljaa oleminen voi olla kohteliaisuutta. Näin toinen ihminen saa oman tilan.
Väitteleminen ei ole tyypillistä käyttäytymistä suomalaiselle. Jos joku on eri mieltä, ajatellaan helposti, että hän ei myös pidä ihmisestä, jonka kanssa hän on eri mieltä.
Viestintään kuuluu myös tilankäyttö. Suomalaisen yksityinen tila on iso eli hän ei halua lähelle toista, myös koskettelu on vähäistä. Tervehdyksiin ei yleensä kuulu koskettaminen, suomalaiset kättelevät yleensä vain kun tutustutaan tai tavataan joku paljon korkea-arvoisempi henkilö. Poskelle suudellaan joskus, useimmiten naiset tekevät näin. Halaaminen on perheenjäsenten tai hyvien ystävien tapa tervehtiä tai erota, mutta ei yleisesti käytössä.
Puheenaiheet ovat usein yleisiä. Yksityisasioista ei juuri puhuta muuten kuin läheisille ihmisille. Tällaisia yksityisasioita ovat usein raha, uskonto, politiikka... Sen sijaan sää on suomalaisellekin hyvä ja turvallinen keskustelunaihe.
Small talk (englanninkielinen ilmaisu) on yleistä puhetta, jonka tarkoitus on keventää tilannetta tai saada ihmiset vapautumaan tilanteessa, jossa joudutaan väkisin lähelle vierasta. Säästä ja ilmastosta on aina helppo puhua, ja ihmiset ovat usein samaa mieltä: Suomessa on kylmää ja liian lyhyt kesä. Toinen yleinen puheenaihe on vuodenaikaan liittyvä toiminta: kesäloma, hiihtäminen, jääkiekko… Yhteisessä tilassa löytyy helposti puhuttavaa: lääkärin odotushuoneessa puhutaan lääkäristä tai sairauksista, koirapuistossa koirista jne.
Suomessa on tavallista, että toisen nimeä ei käytetä edes silloin, kun tervehditään. Nimen käyttäminen ei missään nimessä ole epäkohteliasta, se vain ei ole tapana. Jos toista ei tunne hyvin, hänelle voi puhua epäsuorasti: "Jaa, onpas ne appelsiinit edullisia, pitäisiköhän itsekin ostaa?" Itsestä puhutaan usein vähättelevästi ja ironisesti. Kun toinen sanoo kaverin paitaa kauniiksi, siihen pitää vastata, että paita on vanha ja sitä paitsi halpa rätti.
