PERHE-ELÄMÄ
Suomessa perhe on useimmiten pieni. Lapsia on yleensä yksi tai kaksi. Niin sanottuun ydinperheeseen kuuluvat vanhemmat ja lapset. Uusioperhe on avioeron jälkeen muodostettu uusi perhe, jossa joskus voi olla hyvin monenlaisia sukulaissuhteita. ("Sinun lapset, minun lapset, yhteiset lapset…"). Sukua ovat ne sukulaiset, jotka eivät kuulu ydinperheeseen.
Nykyään suuri osa isistä osallistuu tasavertaisesti lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Lainsäädäntö on muuttunut ja äitiysloman tilalle on tullut vanhempainloma, eli kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä hoitamaan lasta. Kummallakin vanhemmalla on oikeus jäädä töistä kotiin hoitamaan sairasta lasta.
Lapsen oikeudet ovat samat kuin aikuisillakin. Lapsella on oikeus kotiin, hoivaan, turvaan ja yksityisyyteen. Väkivaltaa (edes niin sanotusti lievää) ei lasta kohtaan saa käyttää. Lapsen lyöminen, tukistaminen tai ravistelu on lailla kiellettyä.
Vanhemmalla on myös vastuu lapsen kasvatuksesta. Lapsella on oikeus turvalliseen kotiin. Vanhemman velvollisuus on myös huolehtia siitä, että lapsi käy koulua. Jos alaikäinen käyttää alkoholia tai muita päihteitä, ei käy koulussa, tekee rikoksia tai rikkeitä, yhteiskunta puuttuu asiaan. Vaikeimmissa tapauksissa keinona on lapsen huostaanotto ja siirtäminen oloihin, jossa hän saa apua ja tukea.
Suomalaisella lapsella on oikeus ja velvollisuus opiskella ja saada opetusta 16-vuotiaaksi asti. Jos vanhempi ei jostain syystä halua laittaa lastaan kouluun, kotiopetukseen eli kotikouluun on mahdollisuus. Sen täytyy kuitenkin tarjota sellaisia tietoja ja taitoja, jotka lapselle hänen ikäkaudellaan kuuluvat.
Lasten harrastukset ovat monessa perheessä iso osa arkea. Lapsia kuljetetaan harjoituksiin ja vanhemmat osallistuvat vapaaehtoisina harrastustoimintaan. Monet harrastukset tulevat myös todella kalliiksi. Ajoittain keskustellaan siitä, kuinka paljon pieni lapsi jaksaa koulun lisäksi harrastaa, kun koulukin vie oman aikansa.
Ennen, kun äidit hoitivat kotia ja vain isät kävivät töissä, perheen ruoka-aika oli aina sama aika päivästä. Nykyään jo nuorillakin lapsilla on omat menonsa ja jokainen perheenjäsen syö eri aikaan. Miten perheet löytävät yhteistä aikaa, jolloin vanhemmat ja lapset voivat kertoa, mitä heille todella kuuluu?
